Chapter 20

  Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin  

--

  ja puhuivat hänelle sanoen: "Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?"  

--

  Hän vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille kysymyksen; sanokaa minulle:  

--

  oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?"  

--

  Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: `Taivaasta`, niin hän sanoo: `Miksi ette siis uskoneet häntä?`  

--

  Mutta jos sanomme: `Ihmisistä`, niin kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo vahvasti, että Johannes oli profeetta."  

--

  Ja he vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli.  

--

  Niin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen".  

--

  Ja hän rupesi puhumaan kansalle ja puhui tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa.  

--

  Ja ajan tullen hän lähetti palvelijan viinitarhurien luokse, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä; mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois.  

--

  Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan; mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.  

--

  Ja hän lähetti vielä kolmannen; mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos.  

--

  Niin viinitarhan herra sanoi: `Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat.`  

--

  Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: `Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme`.  

--

  Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä heille?  

--

  Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois se!"  

--

  Mutta hän katsahti heihin ja sanoi: "Mitä siis on tämä kirjoitus: `Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi`?  

--

  Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa."  

--

  Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä.  

--

  Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin.  

--

  Ja ne kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.  

--

  Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?"  

--

  Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille:  

--

  "Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?" He vastasivat: "Keisarin".  

--

  Niin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".  

--

  Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat.  

--

  Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä  

--

  sanoen: "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: `Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen`.  

--

  Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna.  

--

  Niin toinen otti sen vaimon,  

--

  ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia.  

--

  Viimeiseksi vaimokin kuoli.  

--

  Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut."  

--

  Niin Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle.  

--

  Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle.  

--

  Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.  

--

  Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi.  

--

  Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät."  

--

  Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sinä sanoit".  

--

  Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään.  

--

  Niin hän sanoi heille: "Kuinka he voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika?  

--

  Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: `Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,  

--

  kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.`  

--

  Daavid siis kutsuu häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?"  

--

  Ja kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsillensa:  

--

  "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,  

--

  noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".  

--