Chapter 15

  Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.  

--

  Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".  

--

  Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:  

--

  "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?  

--

  Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.  

--

  Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: `Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut`.  

--

  Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.  

--

  Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?  

--

  Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: `Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut`.  

--

  Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."  

--

  Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.  

--

  Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: `Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva`. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.  

--

  Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.  

--

  Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.  

--

  Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.  

--

  Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.  

--

  Niin hän meni itseensä ja sanoi: `Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!  

--

  Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi  

--

  enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.`  

--

  Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.  

--

  Mutta poika sanoi hänelle: `Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan`.  

--

  Silloin isä sanoi palvelijoilleen: `Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;  

--

  ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,  

--

  sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.` Ja he rupesivat iloa pitämään.  

--

  Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.  

--

  Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.  

--

  Tämä sanoi hänelle: `Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin`.  

--

  Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.  

--

  Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: `Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.  

--

  Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.`  

--

  Niin hän sanoi hänelle: `Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.  

--

  Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.`"  

--