| Chapter 109 |
1 |
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti. --
|
2 |
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä. --
|
3 |
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan. --
|
4 |
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen. --
|
5 |
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla. --
|
6 |
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa. --
|
7 |
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. --
|
8 |
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa. --
|
9 |
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi. --
|
10 |
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta. --
|
11 |
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä. --
|
12 |
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa. --
|
13 |
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa. --
|
14 |
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois. --
|
15 |
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä. --
|
16 |
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet. --
|
17 |
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. --
|
18 |
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy. --
|
19 |
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy. --
|
20 |
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan. --
|
21 |
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut. --
|
22 |
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani. --
|
23 |
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka. --
|
24 |
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi. --
|
25 |
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä. --
|
26 |
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen; --
|
27 |
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit. --
|
28 |
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita. --
|
29 |
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta. --
|
30 |
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä. --
|
31 |
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat. --
|