| Chapter 107 |
1 |
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. --
|
2 |
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta --
|
3 |
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta. --
|
4 |
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia. --
|
5 |
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä. --
|
6 |
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. --
|
7 |
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin. --
|
8 |
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. --
|
9 |
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä. --
|
10 |
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, --
|
11 |
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. --
|
12 |
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa. --
|
13 |
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. --
|
14 |
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa. --
|
15 |
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. --
|
16 |
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat. --
|
17 |
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden. --
|
18 |
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja. --
|
19 |
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. --
|
20 |
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta. --
|
21 |
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. --
|
22 |
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään. --
|
23 |
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. --
|
24 |
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. --
|
25 |
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. --
|
26 |
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. --
|
27 |
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. --
|
28 |
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. --
|
29 |
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. --
|
30 |
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. --
|
31 |
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. --
|
32 |
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt. --
|
33 |
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi, --
|
34 |
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden. --
|
35 |
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi. --
|
36 |
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa. --
|
37 |
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän. --
|
38 |
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa. --
|
39 |
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla, --
|
40 |
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa, --
|
41 |
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat. --
|
42 |
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa. --
|
43 |
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja. --
|