| Chapter 104 |
1 |
Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. --
|
2 |
Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; --
|
3 |
sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä. --
|
4 |
Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit. --
|
5 |
Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. --
|
6 |
Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet. --
|
7 |
Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon; --
|
8 |
vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. --
|
9 |
Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata. --
|
10 |
Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat. --
|
11 |
Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat. --
|
12 |
Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä. --
|
13 |
Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. --
|
14 |
Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän --
|
15 |
ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. --
|
16 |
Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut. --
|
17 |
Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä. --
|
18 |
Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja. --
|
19 |
Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa. --
|
20 |
Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet. --
|
21 |
Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa. --
|
22 |
Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata. --
|
23 |
Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti. --
|
24 |
Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. --
|
25 |
Merikin, suuri ja aava - siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä. --
|
26 |
Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään. --
|
27 |
Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. --
|
28 |
Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. --
|
29 |
Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. --
|
30 |
Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon. --
|
31 |
Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita, --
|
32 |
hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat. --
|
33 |
Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän. --
|
34 |
Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa. --
|
35 |
Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja! --
|