| Chapter 102 |
1 |
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. --
|
2 |
Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi. --
|
3 |
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle. --
|
4 |
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa. --
|
5 |
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. --
|
6 |
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. --
|
7 |
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. --
|
8 |
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. --
|
9 |
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. --
|
10 |
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä --
|
11 |
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. --
|
12 |
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. --
|
13 |
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. --
|
14 |
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. --
|
15 |
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. --
|
16 |
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, --
|
17 |
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, --
|
18 |
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. --
|
19 |
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, --
|
20 |
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, --
|
21 |
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, --
|
22 |
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, --
|
23 |
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. --
|
24 |
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. --
|
25 |
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. --
|
26 |
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. --
|
27 |
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. --
|
28 |
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. --
|
29 |
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi. --
|