| Chapter 88 |
1 |
Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. --
|
2 |
Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi. --
|
3 |
Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen. --
|
4 |
Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. --
|
5 |
Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa. --
|
6 |
Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut. --
|
7 |
Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin. --
|
8 |
Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela. --
|
9 |
Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos. --
|
10 |
Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi. --
|
11 |
Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela. --
|
12 |
Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi? --
|
13 |
Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa? --
|
14 |
Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi. --
|
15 |
Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta? --
|
16 |
Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton. --
|
17 |
Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut. --
|
18 |
Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua. --
|
19 |
Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani. --
|