Chapter 78

  Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.  

--

  Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.  

--

  Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,  

--

  sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.  

--

  Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,  

--

  että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.  

--

  Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.  

--

  Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.  

--

  Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.  

--

  Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,  

--

  vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.  

--

  Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.  

--

  Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.  

--

  Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.  

--

  Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.  

--

  Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.  

--

  Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.  

--

  He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.  

--

  Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?  

--

  Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"  

--

  Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,  

--

  koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.  

--

  Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;  

--

  hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.  

--

  Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.  

--

  Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;  

--

  hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;  

--

  hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.  

--

  Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.  

--

  Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,  

--

  kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.  

--

  Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.  

--

  Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.  

--

  Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.  

--

  He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.  

--

  Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;  

--

  sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.  

--

  Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.  

--

  Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.  

--

  Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!  

--

  Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.  

--

  He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,  

--

  jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,  

--

  muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;  

--

  lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;  

--

  antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;  

--

  hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;  

--

  antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.  

--

  Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.  

--

  Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.  

--

  Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.  

--

  Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.  

--

  Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.  

--

  Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.  

--

  Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.  

--

  Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,  

--

  vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.  

--

  He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.  

--

  Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.  

--

  Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.  

--

  Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.  

--

  Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.  

--

  Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.  

--

  Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.  

--

  Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.  

--

  Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.  

--

  Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,  

--

  vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.  

--

  Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.  

--

  Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.  

--

  Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.  

--

  Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.  

--