| Chapter 49 |
1 |
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. --
|
2 |
Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki, --
|
3 |
sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät. --
|
4 |
Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä. --
|
5 |
Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen. --
|
6 |
Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut? --
|
7 |
He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. --
|
8 |
Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. --
|
9 |
Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, --
|
10 |
että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. --
|
11 |
Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. --
|
12 |
He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. --
|
13 |
Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. --
|
14 |
Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela. --
|
15 |
Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. --
|
16 |
Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela. --
|
17 |
Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. --
|
18 |
Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä. --
|
19 |
Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä, --
|
20 |
täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe. --
|
21 |
Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. --
|