| Chapter 35 |
1 |
Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat. --
|
2 |
Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni. --
|
3 |
Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi". --
|
4 |
Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat. --
|
5 |
Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan; --
|
6 |
heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa. --
|
7 |
Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan. --
|
8 |
Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa. --
|
9 |
Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa. --
|
10 |
Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?" --
|
11 |
Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä. --
|
12 |
He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo. --
|
13 |
Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa. --
|
14 |
Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa. --
|
15 |
Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat - kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä, --
|
16 |
nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa. --
|
17 |
Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista. --
|
18 |
Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä. --
|
19 |
Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat. --
|
20 |
Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan. --
|
21 |
He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!" --
|
22 |
Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana! --
|
23 |
Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani. --
|
24 |
Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita. --
|
25 |
Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet". --
|
26 |
Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan. --
|
27 |
Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta". --
|
28 |
Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää. --
|