| Chapter 32 |
1 |
Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas, --
|
2 |
vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana, --
|
3 |
ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä. --
|
4 |
Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat. --
|
5 |
Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän. --
|
6 |
Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille. --
|
7 |
Minä ajattelin: `Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta`. --
|
8 |
Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä. --
|
9 |
Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein. --
|
10 |
Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän. --
|
11 |
Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat. --
|
12 |
Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa. --
|
13 |
Älkää sanoko: `Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen`. --
|
14 |
Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne. --
|
15 |
He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä. --
|
16 |
Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta? --
|
17 |
Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän. --
|
18 |
Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua. --
|
19 |
Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit. --
|
20 |
Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata. --
|
21 |
En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele. --
|
22 |
Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois." --
|