| Chapter 29 |
1 |
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi: --
|
2 |
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli, --
|
3 |
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki! --
|
4 |
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä, --
|
5 |
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät, --
|
6 |
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja! --
|
7 |
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille, --
|
8 |
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan, --
|
9 |
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen. --
|
10 |
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen. --
|
11 |
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti; --
|
12 |
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut. --
|
13 |
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan. --
|
14 |
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä. --
|
15 |
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka. --
|
16 |
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin. --
|
17 |
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa. --
|
18 |
Silloin ajattelin: `Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka. --
|
19 |
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani. --
|
20 |
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.` --
|
21 |
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani. --
|
22 |
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin. --
|
23 |
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle. --
|
24 |
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet. --
|
25 |
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa." --
|