| Chapter 18 |
1 |
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: --
|
2 |
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme. --
|
3 |
Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät? --
|
4 |
Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa? --
|
5 |
Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista. --
|
6 |
Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä. --
|
7 |
Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan. --
|
8 |
Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä. --
|
9 |
Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni; --
|
10 |
hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka. --
|
11 |
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen. --
|
12 |
Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan. --
|
13 |
Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen. --
|
14 |
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö. --
|
15 |
Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä. --
|
16 |
Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa. --
|
17 |
Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita. --
|
18 |
Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä. --
|
19 |
Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa. --
|
20 |
Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus. --
|
21 |
Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä." --
|