| Chapter 10 |
1 |
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa, --
|
2 |
minä sanon Jumalalle: `Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille. --
|
3 |
Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa? --
|
4 |
Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo? --
|
5 |
Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet, --
|
6 |
koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni, --
|
7 |
vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?` --
|
8 |
Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat. --
|
9 |
Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen. --
|
10 |
Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa? --
|
11 |
Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon. --
|
12 |
Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni. --
|
13 |
Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi: --
|
14 |
jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi. --
|
15 |
Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen. --
|
16 |
Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan. --
|
17 |
Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni. --
|
18 |
Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä! --
|
19 |
Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan. --
|
20 |
Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin, --
|
21 |
ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan, --
|
22 |
maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä." --
|