| Chapter 3 |
1 |
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä; --
|
2 |
Job lausui ja sanoi: --
|
3 |
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: `Poika on siinnyt`. --
|
4 |
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako. --
|
5 |
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset. --
|
6 |
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun. --
|
7 |
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko. --
|
8 |
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin. --
|
9 |
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö, --
|
10 |
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni. --
|
11 |
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani? --
|
12 |
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni? --
|
13 |
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä --
|
14 |
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja, --
|
15 |
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla; --
|
16 |
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet. --
|
17 |
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä; --
|
18 |
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä. --
|
19 |
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa. --
|
20 |
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille, --
|
21 |
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta, --
|
22 |
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan - --
|
23 |
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut? --
|
24 |
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi. --
|
25 |
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui. --
|
26 |
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen." --
|