| Chapter 22 |
1 |
Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi: --
|
2 |
"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani! --
|
3 |
Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta! --
|
4 |
`Ylistetty olkoon Herra` - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun. --
|
5 |
Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. --
|
6 |
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. --
|
7 |
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. --
|
8 |
Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. --
|
9 |
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. --
|
10 |
Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. --
|
11 |
Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä. --
|
12 |
Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet. --
|
13 |
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet. --
|
14 |
Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua. --
|
15 |
Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät. --
|
16 |
Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta. --
|
17 |
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä. --
|
18 |
Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. --
|
19 |
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. --
|
20 |
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. --
|
21 |
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa. --
|
22 |
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen. --
|
23 |
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä. --
|
24 |
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista. --
|
25 |
Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä. --
|
26 |
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton; --
|
27 |
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja. --
|
28 |
Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät. --
|
29 |
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni. --
|
30 |
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin. --
|
31 |
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. --
|
32 |
Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme? --
|
33 |
se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä, --
|
34 |
tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, --
|
35 |
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään. --
|
36 |
Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi. --
|
37 |
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju. --
|
38 |
Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun. --
|
39 |
Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle. --
|
40 |
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni. --
|
41 |
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan. --
|
42 |
He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa. --
|
43 |
Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan. --
|
44 |
Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua. --
|
45 |
Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua. --
|
46 |
Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa. --
|
47 |
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio, --
|
48 |
Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle; --
|
49 |
sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. --
|
50 |
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta; --
|
51 |
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti." --
|